Välirauhan aikana 1940-1941 ja sodan jälkeen PIK:n toiminta jatkui innolla. Omia konetyyppejä suunniteltiin ja lentotoiminta oli vilkasta. Uutisia PIK:n saavutuksista ja toiminnasta julkaistiin Ilmailu-lehdessä.


PIKin 10-vuotisjuhla oli pääkirjoituksen aiheena Ilmailu-lehdessä 3/1941. Lisäksi kerhon toiminnan kuvaus ja valokuvakooste saivat palstatilaa useita aukeamia.


Ilmailu-lehti 4/1946 omisti PIKin 15-vuotiselle taipaleelle pääkirjoituksensa ”Teekkarit lentäneet jo 15 vuotta”.


Ensimmäinen suomalainen purjekone, Kalle Temmeksen suunnittelema PIK-5 ensiesiteltiin lyhyesti numerossa 5/1946.


Pehr Schalinin suunnittelema yksipaikkainen tehopurjekone PIK-6 esiteltiin heti seuraavassa numerossa 6-7/1946.


Perinpohjainen esittely ”PIK-5 on valmis” ensilentovaikutelmineen julkaistiin vuonna 1946 numerossa 11-12. Samassa numerossa kerrottiin laajalti myös SIL:n toimeksiannosta suunnitellusta Harakka II -harjoituskoneesta (PIK-7).


Lars Norrménin suunnittelema PIK-3 ensiesiteltiin lyhyesti numerossa 12/1947 PIK-5:n ja PIK-6:n välityyppinä. Samassa numerossa kerrottiin Ilmailuliiton purjelennon keskustoimikunnan (PKT) vahvistaneen Suomen naisten purjelennon aikaennätykseksi teekkari Inkeri Siltavuoren suorituksen 6 tuntia 9 minuuttia. PKT suunnitteli myös innolla purjelentoa Helsingin vuoden 1952 olympialaisten kilpailulajiksi, jossa kilpakoneena olisi ”PIK-5 tai ehkä pikemminkin PIK-6”.


Rahoitusta PIK-6:n rakentamiseen yritettiin saada myös Ilmailukerhojen yhdistys ry:n keräyksellä, joka julkistettiin Ilmailun numerossa 1/1948. Karu totuus projektin kohtalosta alkoi kuitenkin käydä ilmi pääkirjoituksessa 1/1949.